Vahvasti tuoksuva suopursun kukka,
valkohattara hattu, märkä sammalsukka
aapan viileän kosteessa vihreässä,
suon hunnun harmaassa hämärässä.
Saan pohjattomuuden reunalla
suota silmästä silmään katsella.
Vain kapeat pitkospuut johtavat yli,
harha-askel ja aukeaa kylmä syli.
Vaellukselta kirpeän korpisuon
suopursun kukkasen valkean tuon.
Tuota mietin - onkohan milloinkaan
sitä morsian kantanut kimpussaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla