Suru on asettunut minuun
se painaa hartioissani
se viiltää ohimollani
se pakottaa polvissani
sydämeni on surun kassissa.

Se ei tahdo lähteä minusta
olen iloinnut
ja nauranut suruani pois
se vain itki –
olen surrut ja murehtinut
se vain pysyi –

Tahtoisin tietää suruni nimen
se ei ole kertonut –
tahtoisin karistaa sen pois
se vain riippuu minussa –
tahtoisin taivaltaa nopeammin
että se ei ehtisi mukaan
sen paino hidastaa kulkuani
eikä se irrota minusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onko tämä suru minun suruni
vai onko se äitini suru?
Äitini kantoi meitä kahta –
minua ja suruaan.
Se ei jättänyt minua syntymässäni.
Sen surun nimen minä tiedän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla