Siinä se seisoo
pellon mustalla kynnöksellä,
takkutukka,hartiat kyyryssä
vettä tippuvin silmin
Joskus se riehaantuu,
viuhtoo,tempoo, raivoaa.
Puhaltelee puut paljaiksi,
järven laineet vaahtopäiksi.
Eikä se periksi anna
ennenkuin on saanut
kesän kukkaset tuhotuksi.
Vasta lempeät lumihiutaleet
rauhoittavat sen pitkään lepoon.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla