Syksy saapui jo salolle
syksy kolkko ja sateinen,
riipi kaikki lehdet puista,
oksasormista somista.

Kolkko tuuli jo kohahti,
virma viima vingahteli,
syksyn tullessa tohisten,
saapuessa näille maille.

Tummat kuuset jo kumarsi ,
hongat huojui sinne tänne,
pajupensaatkin surivat,
kohtaloaan itki koivu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kesä mennyt matkoihinsa ,
ihanainen kasvun aika.
Siitä muistot vain elävät
takaisin ei koskaan saavu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sadepisarten kimallus,
ovat niinkuin kyyneleitä.
Luonto tuskaansa kapinoi,
suree kalmaa kohtaloa.

Nytpä turma jo tulevi,
kuolo kulkee kaikkialla.
Kukat kuihtuvat ihanat,
surkastuvat sammaleihin.

Mikä itku ja valitus
kuuluu aivan kaikkialla.
Kuolo korjaa nyt satoa,
saalistaapi ahkerasti.

Mutta kuitenkin syvällä
kasvunsiemen aivan uusi.
Puhkeaa keväällä iloksi,
tuore kasvu kaikkialle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla