Taas aurinko laskee ja kultaa maan,
on kirkkaana taivaan ranta.
Nyt ehtoon aika saapuu taas,
on taivaalla punertava panta.
On hiljainen ilta, jo tummuu maa,
on kuulasta kaikkialla.
Se kertoo: syksy saapuu taas
ja syttyy tähtien silta.
Jo hämärä varjonsa levittää,
niin varhain, illan myötä.
Jo pakkanen härmää sirottaa,
kotiraitille, pitkin yötä.
On tuulen vire jo tauonnut,
jo nukkuvat pihakoivut.
Tänä iltana melu on pysähtynyt,
ei kuulu lintujen laulut.
Vain hämärä täyttää tienoon tään
ja rusko taivaalla valvoo.
Se mieltäni hetken lämmittää,
kun se tänne katsoo.
Nyt kesälle hyvästit sanotaan
ja syksyyn, ajassa tullaan.
Sen kynnyspuulla nyt varrotaan -
On taivaskin pelkkää kultaa!