Joku putosi varpailleni...
vaikka se ei sattunut...
katselin ympärilleni
mikä oli jalalleni tipahtanut
Mutta niin kovin hiljaista...
oli luonnossa kaikkialla...
myöskin niin kaunista
siniharmaan taivaan alla
...Ja se olikin keltainen lehti...
joka koivusta maahan leijaili...
Juuri kun kesä vasta mennä ehti
syksyn kanssa jo hengailin
On mulla kuitenkin hieman ikävä...
kesän kasteista ruohon nukkaa...
enkä myöskään unohtaa voisi ikänä
auringon lämpöä...hehkuvaa kukkaa
Enkä sitä hetkeä kun aamuisin...
taivaan hehkuvaa rantaa...
Samoin kuin joka ilta...ihastelin
hukuttaen varpaani viileään santaan
Ja miten hellikään ihoani aurinko kesän...
suoniini sai virtaamaan villin veren...
yhä vieläkin valveille öisin herään
tuntien kutsun kuohuvan meren
Joten lohtuasi tarvitsen, ystäväni Syksy
kiedo hellästi huntuusi usvan...
Tauo hetkeksi sade...tyynnytä myrsky
näytä koko loistosi, uhkea ruska
Enkä kohta enää kesää kaipaa...
on sylissäsi lämpö liekin
Yhtälailla on syksyssä taikaa...
vaikka maailmaan toiseen mut viekin...
