Kipinöitä ihmisen sisässä
mielinmäärin... kipuamassa toistensa yli
päivän kirkkaus.. yön synkkyys...
ja aamun kirpeys
joka jää ajatusten väliin
kaipuuta jonnekin
jokin...joka jotakin etsii
tämä on tyhjää täynnä
tämä...joka on minun elämäni
sirkutusta maailman lopun edellä
toivotonta...sanon minä
kukaan ei óle yksin ...ja silti on yksinäistä
Katulampussa palaa valo...himmeänsävyinen
varjojen joukossa on muotojen herkkyys
ja rajojen tälle puolelle
on merkitty päivien luku
tähdissä on salaisuus...
kätkettynä avaruuden äärettömyyteen
jossain on päämäärä...
ajatus lentää sitä kohti
saavuttaa...ei saavuta...saavuttaa
....Arvoitus sinänsä