Syvyyksiä...

Kipinöitä ihmisen sisässä
mielinmäärin... kipuamassa toistensa yli

päivän kirkkaus.. yön synkkyys...
ja aamun kirpeys

joka jää ajatusten väliin

kaipuuta jonnekin
jokin...joka jotakin etsii

tämä on tyhjää täynnä
tämä...joka on minun elämäni

sirkutusta maailman lopun edellä

toivotonta...sanon minä
kukaan ei óle yksin ...ja silti on yksinäistä

Katulampussa palaa valo...himmeänsävyinen
varjojen joukossa on muotojen herkkyys

ja rajojen tälle puolelle
on merkitty päivien luku

tähdissä on salaisuus...
kätkettynä avaruuden äärettömyyteen

jossain on päämäärä...
ajatus lentää sitä kohti

saavuttaa...ei saavuta...saavuttaa
....Arvoitus sinänsä