Menin metsään syksyiseen,
hengitin syvään terveellistä havuntuoksua,
kankahalla näin suuren tatin,
hiivin sen luo.

Komeana se siinä seisoi,
vankka varsi,
hieman käyrä.

Komea tattihattu.
Sivelin sitä,
nuolin sitä,
varren juuresta siihen tartuin,
ravistin sitä ja kutitin heltan alta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kas kummaa,
se ruiskautti siemenet kaaressa,
ja kuului parahdus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voi!
Puristinko vartta liian lujaa.

Retki metsään on runo.Kuin pielus parain on tuo
lapsuuteni kuusikon sammalmätäs jolla istuissain
tunsin olevani turvassa.Omalla kannallani.

-Putteporsu

Sisältö jatkuu mainoksen alla