Aurinko on laskenut
ja taivas punertaa.
On valon hohde ympäröinyt,
koko tämän maan.

Puiden latvat kuultavat,
valo niissä hohtaa.
Illan varjot hämärtyvät,
ehtoo on jo kohta.

Syksy illan hämärässä,
taivaan tähdet tuikkii.
Illan vielä pimetessä,
ne meille tänne kuiskii:

Hämärässä vaeltavat,
eivät tunne tietä.
Tähdet kirkkaat vilkuttavat,
terveisiä sieltä.
Ikivalon lähteestä,
turvan täällä saavat.
Onnen maassa suuressa -
parantuvat haavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Niin joo runon nimessä ja runossa. Älä kuitenkaan sinä puhu rumia Koko luonto kuiskii omaa hiljaista kieltään se vain sen tietää joka metsässkin aikaansa viettää. Tähdet loistaa Runollisessa mielessä voi kuvata kuiskaus sanallakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla