Häneen jouluntaika, tarttunut on aikaa sitten.
Läsnäolo,silmäin loiste, kertoo taian tarinaa.
Levollinen katse, minuun kohdistuu.
Kuuntelee ja nyökkää, hymyyn käypi suu.
Punainen pöytäkynttilä, joulukoriste ainoa.
"En tarvitse mä mitään, tule luo,se lahjoista on kalleinta".
Unohdan jo kiireen,kaiken turhan joutavan.
Juttelemme kauan,kauan,aikaa huomaamatta.
Vielä ikkunasta, vilkuttaa hän mulle,
kun ympärillä on, vain mustaa hämärää.
Tietämättään antoi, hän suunnan muutokselle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla