Yksin ihminen olla tahtoo

luonnon hiljaisuutta kuunnella

ympärillä rauha liikkumaton

Sisältö jatkuu mainoksen alla

astun venheeseen airot paikoilleen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

kuin onnen usvassa lipuis

venhe tyyntä järven pintaa

mieli murheessa kuitenkin

taas niin onnellinen olla

yhtaikaa yksin mietin kumpaa

sykkii sydän elämälle muutosta

rantaan pian venheen melon

kiinnitän paaluun turvaan vien

sydäntäin tutkin mieltä muutan

Jumala ei kiellä suuntaa multa

kulkea saa kanssaan joka miellä

rauha laskeutuu tällä tiellä

kuin järven pinta tyynen kirkas

lumpeen lehdillä itkut pisarois

kevyesti vesikirput niis karkeloi

ratkaisun tunnen se vie elämään

kaiken armostaan otan vastaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla