Tanssivien ja värikkäiden
revontulien loimussa, taivaan tulissa,
pohjoisen taivaan kaarella
tumman taivaan ratsulla
ratsastaa valoilmiö tulisin,
vihreinvalkoisin lieskoin,
auringon hiukkasin,
vaihtelevin kuvioin
kohti taivaan rantaa,
hopeisten tähtien tuikkiessa.

Talvinen luonto,
valkean lakanan puhtaus.
Lumen kukkasten kiteet
verhoaa maan kuin
kesäinen suovilla suomaan.

Helmien kimmallus hangella.
Narskuva pakkasyö
saa yön juhlan loistoonsa ja
kirkkaus katsoo laajaa lakeutta
kohonnein rinnoin.
Se on maisema jota ei voi unhoittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhoillinen käsitys runouteen ei ole välttämättä huono asia. En ole hakenut suoranaista riimittelyä runooni, enkä ehkä kauneuttakaan vaan lähinnä tunnetta. Jokainen osio on oma yksilönsä jos voi niin sanoa . Lue ne niin. Esim. Talvinen luonto kuvastaa ajatuksissani vertauskuvallisesti kesäistä suomaata valkoisine suovilloineen. On todella hienoa ,että runoista voi keskustella avoimesti ja vaihtaa mielipiteitä. Emmehän aina voi tietää toistemme aivoituksia. Siksi juuri tämä palsta on hyvä, että on olemassa. Keskustellaan. T. Siru

Luonnon ja taivaantulien ystävälle. Olet ilmeisesti luonnossa kokenut ja nähnyt samat ilmiöt unhoittamatta niitä. Ihanaa, että olet pitänyt runoistani. T. Siru

Sisältö jatkuu mainoksen alla