Lintulaudalla mustarastas
kevään viestiä mukanaan tuo,
ihan kohta humahtaa hanget,
talvi saatetaan noutajan luo.
Auringon hehku jokaisen meistä
williin iloon yllyttää,
sen lämmöstä emme tahdo
yhtään hetkeä menettää.
Jäikö talvesta mitään taskuun
sen selkäpuolta kun katsellaan?
Vuodenaikojen vaihtelevuutta
saa Pohjolan kansa
pitää suurena rikkautenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
