Pakkanen poskea puraisee
hanki helmenä hohtaa.
On käsillä se, mistä haaveilin;
talvi vihdoinkin on totta!

Tuuli kinosta kuljettaa,
lumen valo maiseman täyttää.
Tähän pelkistettyyn kauneuteen
Luojan ei tarvinnut
kuin yhtä väriä käyttää.

Puut tyyntä rauhaa huokuvat,
lumikermaa on niittenkin yllä.
Voisko aika tähän toviksi seisahtaa?
Siihen taatusti vastaan kyllä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla