Usein olen lapsuuteni maisemista runoillut,
olen synnyinseutujani kovasti ihaillut.
Ei paikkaa ihanampaa silloin olla voinut,
kotini ympäristöä komistivat kauniit pihakoivut.

Ajan ankeus ajoi minut suureen maailmaan,
uutta kotia ja toimeentuloa hankkimaan.
Alussa ikävä ja kaipuu juurilleen vaivasi,
usein mieliini palasi pellot, jotka isäni raivasi.

Olen juurtunut ja kasvanut uusiin maisemiin,
löytänyt kumppanin, mennyt naimisiin.
Uusia taimia sukukartalle olen saanut,
nykyinen kasvualusta on toimeentulon taannut.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Liikenneruuhkat ja kiire täällä joskus ahdistaa,
luonnossa lenkkeillen, voin kroppaani vahvistaa.
Hyvät ystävät ja harrastukset iloa elämään antavat,
pilvisten päivien ja karikoiden yli kantavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä on minun kotini, nykyinen kasvualustani,
täällä kasvatin lapseni, nyt on monta ihanaa lastenlastani.
Myös vieraalla maalla, siirtotaimi voi kasvaa,
kunhan ympärillä on ystäviä, jotka kastella jaksaa.

Pertti Korhonen
Helsinki

Sisältö jatkuu mainoksen alla