Tapasin harmaahapsen,ilme ja olemus kuin hylätyn lapsen.
Sanattomasti hän pyysi käteeni tartu.Tai halaa ja rutista hetki,on joskus niin raskas elämän retki.
Sanaton eleeni,halaus...ja syttyi aurinko silmiin,
sydämen riemu kohosi pilviin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhukset jätetään liian usein yksin ja ei nähdä miten pienikin välittäminen ja huomioiminen on tärkeää.Ja heitä on yhä enemmän.Eihän se voi mennä niin että heitä kerätään palvelutaloihin ja vuode-osastoille vain kuolemaa odottamaan?! Eihän? Kun elämänvauhti on lapsilla niin kova ettei ole aikaa....

JOS runoa ei ymmärrä on parempi sulkea sivu ja olla lukematta.Minuun se runo osui.KIITOS KIITOS KIITOS.
PS.olen yksinkertainen ja minulle tämä runo sopi.Fixummille on fixummat runot.Onneksi en ole niitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla