Tässä elämässä...

minulla ei ole enää kiire mihinkään.

minun ei tee mieli laittautua.

herään, ja odotan iltaa saapuvaksi.

moni ruoka on liian tunteellista syötäväksi.

saunominen ei tunnu miltään ilman sinua.

rakas kun mikään ei tunnu miltään.

on vaikeaa käsikirjoittaa päivä yhdelle.

on vaikea nähdä kaikki vain yhdella silmäparilla.

tehdä kaikki vain yhdellä käsiparilla.

kävellä, seuranaan vain oma varjonsa.

moni asia vain lakkasi olemasta.

sinua jäi kaipaamaan nelijalkaiset ystäväsi.

en pysty koskaan ottamaan rakkauden symboleita sormestani.

en pysty päivääkään elämään etten ikävöisi sinua.

Minä ajattelen miten ikinä voin selvitä tästä surusta.

Miten ikinä voin nauraa tai hymyillä.

Aamulla odotan vain päivän kulkua, illalla hieman helpottaa,
ja edes unessa voin hetken olla murehtimatta.

Minä haluaisin huuta olla edes vihainen, mutta kenelle.

Kukaan ei ymmärrä surua ja tuskaani.

Eikä minulle edes ole ihmisiä keille puhua.

Rakas miten selviän nämä yksinäiset tulevat vuodet ilman sinua.

Minulla ei ole ketään rakas, muuta kuin muistot.

Laulut joita kuuntelimme.

Kumpa tietäisin että enkelinä kulkisit edelläni.

Että tietäisit kuinka kaipaan, ikävöin.

Mietin aina miten hyvästellä rakas ihminen, jos voimat loppuisivat.

Mutta rakas sinua en voinut edes hyvästellä.

Pystyin vain huutamaan tuskaani,ääntä jota et enää kuullut.

Sinä rakas olisit ansainnut enemmän.

Olisin valvonut vierelläsi, hiljaa silittäen hiuksiasi.

Et olisi lähtenyt yksin tietämättä kuinka rakas olit ja olet edelleen.

Tänään en ole jaksanut kuin itkeä, miten ikinä voin hyväksyä
etten voi kohdata sinua tässä elämässä.

Minä voin vain muistella eilistä, tulla toimeen tämän päivän
kanssa, mutta huomista, se meiltä ihmisiltä on salattu.

Tiedän että jokaisen päivät ovat herran toimesta laskettu, ja vaikka kuinkaq kapinoisimme, niin Jumala tietää aina meitä paremmin.

Jumala ei kuulemma koskaan sulje ovea jättämättä ikkunaa auki, ja Jumala auttaa, mutta koska Jumalalla on niin paljon autettavia, niin apu saattaa kestää.

Silti Jumala ei unohda ketään, ja Jumalalla on aina suunnitelma meidän varalle.

Minua lohdutteli Diakonissa näillä sanoilla, ja muistan aina
iltarukouksessa kiittää että jaksoin tämän päivän ja pyydän jaksamista vielä huomiseen.

Mutta rakas Jumala. Minun pieni maailmani. Mitään en pyytänyt liikaa, elin rakkauden rikkaudessa. Silti minulta murskattiin
kaikki.

Olen miettinyt syitä. Olen ajatellut että Moisku oli liian hyvä ihminen, joten sinä kutsuit häntä koska tarvitsit häntä enemmän luonasi.

Haluan ajatella että rakkaani lentää lailla vapaan linnun
taivaan sinessä, ilman tuskaa murhetta ja kipuja.

Mutta sekö on hinta, että minä silmät kyynelissä katselen taivaalle,
ja voimien loppuessa putoan polvilleni, koska kaipuu ja ikävä vie kaiken voimani, halun jaksaa.

Minä rukoilen auta, kanna ja vie perille. Ota tuska ja ikävä. Minä tiedän etten ole ainut läheisensä menettänyt, mutta silti suru on aina oma.

Auta ja sytytä valo, kun tuntuu ettei missään ole mitään järkeä, ja jaksaminen on liian vaikeaa...

Lupasin etten päivääkään turruta lääkkeillä. Mutta en voinut tietää kuinka rajuna tuska iskisi. Nyt lopettelen lääkkeitä, ja tiedän että suurin osa surutyöstä on siirtynyt, ja minun on vain jaksettava.

Ilman lapsia tuskin olisin päässyt näin pitkälle...

Auta minua ja lupaatha huolehtia meistä, Jumalan enkelinä sinulla varmasti on siihen lupa.

Anna minun kuulla edes siiven lehahdus, kuiskattu sana edes hipaisu kuin tuuli joka kertoisi ettei rakkaus koskaan kuole...