minulla ei ole enää kiire mihinkään.

minun ei tee mieli laittautua.

herään, ja odotan iltaa saapuvaksi.

moni ruoka on liian tunteellista syötäväksi.

saunominen ei tunnu miltään ilman sinua.

rakas kun mikään ei tunnu miltään.

on vaikeaa käsikirjoittaa päivä yhdelle.

on vaikea nähdä kaikki vain yhdella silmäparilla.

tehdä kaikki vain yhdellä käsiparilla.

kävellä, seuranaan vain oma varjonsa.

moni asia vain lakkasi olemasta.

sinua jäi kaipaamaan nelijalkaiset ystäväsi.

en pysty koskaan ottamaan rakkauden symboleita sormestani.

en pysty päivääkään elämään etten ikävöisi sinua.

Minä ajattelen miten ikinä voin selvitä tästä surusta.

Miten ikinä voin nauraa tai hymyillä.

Aamulla odotan vain päivän kulkua, illalla hieman helpottaa,
ja edes unessa voin hetken olla murehtimatta.

Minä haluaisin huuta olla edes vihainen, mutta kenelle.

Kukaan ei ymmärrä surua ja tuskaani.

Eikä minulle edes ole ihmisiä keille puhua.

Rakas miten selviän nämä yksinäiset tulevat vuodet ilman sinua.

Minulla ei ole ketään rakas, muuta kuin muistot.

Laulut joita kuuntelimme.

Kumpa tietäisin että enkelinä kulkisit edelläni.

Että tietäisit kuinka kaipaan, ikävöin.

Mietin aina miten hyvästellä rakas ihminen, jos voimat loppuisivat.

Mutta rakas sinua en voinut edes hyvästellä.

Pystyin vain huutamaan tuskaani,ääntä jota et enää kuullut.

Sinä rakas olisit ansainnut enemmän.

Olisin valvonut vierelläsi, hiljaa silittäen hiuksiasi.

Et olisi lähtenyt yksin tietämättä kuinka rakas olit ja olet edelleen.

Tänään en ole jaksanut kuin itkeä, miten ikinä voin hyväksyä
etten voi kohdata sinua tässä elämässä.

Minä voin vain muistella eilistä, tulla toimeen tämän päivän
kanssa, mutta huomista, se meiltä ihmisiltä on salattu.

Tiedän että jokaisen päivät ovat herran toimesta laskettu, ja vaikka kuinkaq kapinoisimme, niin Jumala tietää aina meitä paremmin.

Jumala ei kuulemma koskaan sulje ovea jättämättä ikkunaa auki, ja Jumala auttaa, mutta koska Jumalalla on niin paljon autettavia, niin apu saattaa kestää.

Silti Jumala ei unohda ketään, ja Jumalalla on aina suunnitelma meidän varalle.

Minua lohdutteli Diakonissa näillä sanoilla, ja muistan aina
iltarukouksessa kiittää että jaksoin tämän päivän ja pyydän jaksamista vielä huomiseen.

Mutta rakas Jumala. Minun pieni maailmani. Mitään en pyytänyt liikaa, elin rakkauden rikkaudessa. Silti minulta murskattiin
kaikki.

Olen miettinyt syitä. Olen ajatellut että Moisku oli liian hyvä ihminen, joten sinä kutsuit häntä koska tarvitsit häntä enemmän luonasi.

Haluan ajatella että rakkaani lentää lailla vapaan linnun
taivaan sinessä, ilman tuskaa murhetta ja kipuja.

Mutta sekö on hinta, että minä silmät kyynelissä katselen taivaalle,
ja voimien loppuessa putoan polvilleni, koska kaipuu ja ikävä vie kaiken voimani, halun jaksaa.

Minä rukoilen auta, kanna ja vie perille. Ota tuska ja ikävä. Minä tiedän etten ole ainut läheisensä menettänyt, mutta silti suru on aina oma.

Auta ja sytytä valo, kun tuntuu ettei missään ole mitään järkeä, ja jaksaminen on liian vaikeaa...

Lupasin etten päivääkään turruta lääkkeillä. Mutta en voinut tietää kuinka rajuna tuska iskisi. Nyt lopettelen lääkkeitä, ja tiedän että suurin osa surutyöstä on siirtynyt, ja minun on vain jaksettava.

Ilman lapsia tuskin olisin päässyt näin pitkälle...

Auta minua ja lupaatha huolehtia meistä, Jumalan enkelinä sinulla varmasti on siihen lupa.

Anna minun kuulla edes siiven lehahdus, kuiskattu sana edes hipaisu kuin tuuli joka kertoisi ettei rakkaus koskaan kuole...

Vierailija

Runo: Tässä elämässä...

Surusilmä Vain sanoin lohduttaa voin ja osaanottaa suureen suruusi Eikä siltikään sanani riitä Onneksi sinulla on lapset ja Jumalaa voi aina avuksi huutaa ja jo huokauskin kuullaan Mutta miksi kaikki tapahtui ja miksi juuri sinulle se korkeimman käsissä on Rukoilen sinulle voimia kun suru musta harso sinut peittää se kolkko tie on läpi käytävä että joskus voit tuskalta elää Anna kyynelten virrata ja monien tunteitten tulla Ihana että kirjoitit runosi tänne se sinua lääkitsee. Atoja ystäviäkin...
Lue kommentti

Poimimme ET:n runoarkistosta lukijoiden kirjoittamia runoja äideille. Onko sinulla omia suosikkisäkeitä? Jaa ne täällä!

Rakkaalle Äidille

 

Kaikki maailman kauneimmatkaan sanat eivät riitä kuvaamaan
sitä tunnetta, mitä sinusta ajattelen.
Olet elämä, josta haluan pitää kiinni.
Haluan pitkittää jokaista päivää, niin etten mistään ilman jää.

En tarvitse hetkiä lapsuudesta,
en paloja muistojen kätköistä.
Olet kaikkialla, nyt ja tässä.

Olet ovi ilolle ja syli surulle.
Olet haaveita, suuria toiveita ja kaipuuta.
Olet elämän arvoitus, missä asuu rakkaus ja kunnioitus.

Hyvyytesi saa toiset vastaamaan
omallatunnolla teoistaan.
Ketään et tuomitse vääryydellä,
näet asiat suurella sydämellä.

Kuinka onnellisia olla saammekaan,
jos edes hitusen perimääsi kannetaan.

Olet antanut rakastavan lapsuuden,
viisaan nuoruuden,
ja palkitsevan aikuisuuden.

Olemme saaneet Äidin parhaan,
Sinua ei voi kehua turhaan.
Olet luonamme ainiaan.

Tellu 63

Äidille

Päivään keväiseen
kiitos sydämessä herään
vuokot kukat kauneimmat
äiti rakas sinulle ilolla kerään.

Lapsukainen

Äiti kuin omenapuu

Kevään koittaessa omenapuu puhkeaa kukkaan
valkoiseen huntuun.
Niin äitikin nuoruutensa keväässä
oli valkea morsian.
Kesän kuluessa omenapuu kasvattaa
punaposkisia hedelmiä.
Äiti aloittaa Luojalta saamansa tehtävän
synnyttää,kasvattaa lapsiansa,
suojelee pahalta maailmalta
vointinsa mukaan.
On onnellinen tehtävässään vastoinkäymisissäkin.
Samoin puu vahvoilla oksillansa kannattaa
hedelmiään myrskytuulessakin.
Ja niin saapuu syksy.
Omenapuu antaa kasvattamansa hedelmät
ihmisten ravinnoksi.
Äiti antaa lapsensa maailmalle
kaivaten,rukoillen puolestaan.
Puu seisoo yksinäisenä pihamaalla.
Äiti katsoo kohtalotoveriaan surullisena.
Työ on tehty,tehtävä suoritettu.
Helmi Latva

Äidille

Oman Äidin esiliina
monet itkut kuuli
tuli apuun
nenät pyyhki,
posket kuivas huuli

Oman Äidin esiliinaan
jälkeä jäi monta
arkipäivän
kyyneleistä,
myöskin lohdutonta

Oman Äidin esiliina
muistoissa se elää
kukkaniitty
elonpelto,
kuin leivonlaulu helää

Oma Äiti rakastava
kädet yhteen liitti
kaikki lapset
kaksitoista
rukouksiin hän niitti

Taivaan Herraa kiitti
Amelia

Ruusu äidille

Etsin ruusua kauneinta,
suloisinta ja puhdasta.
Sen ruusun Äiti sinulle ojennan,
ja onnea äitienpäiväna toivotan.

Ruusun väri on punainen,
väri se on rakkauden.
Se kuvastaa tunnetta syvää,
ja tuottaa mielihyvää.

Ei ruusu kauneinkaan,
riitä kertomaan.
Kuinka sinua Äiti rakastan,
siks` lapses aina olla haluan.
Kesäheinä

Runo äidille

Syksy saapuu aina liian äkkiä
väriloistoineen.
Äiti olet kuin pieni lapsi,
joka sai sydämeensä kipinän,
katsoessaan toivekkaana taivaalle!

Tunnen piston rinnassani
kun muistelen äidin elettyä elämää!
Äidillä on hyvä olla palvelutalossa
ja sydämissämme.

Äidin sydän täyttyy nuoruuden
muistoista.
Kuu,aurinko ja tähdet ovat hänen
seuranaan.

Radiosta kuuluu hänelle
rakas laulu,mieskuoro taustalla.
Äidillä on hyvät hoitajat ja ystävät
Puijonlaakson palvelutalossa.

Äiti, et muista enää parhaita aikojasi,
eikä se ole enää tärkeää!
Äiti, sinulla on edelleen voimavaroja!
Äiti,lapsesi perheineen tukevat
ja kannustavat sinua!

Toivomme että näemme yhdessä
vielä monta syksyä!
Juhani Antikainen, Kuopio

Äidille

Mä muistan sun sylisi lämpöisen
siinä kun pienenä istuin.
Hellien hoivasit, viisaasti vaalit
tuhlasit rakkauden.

Sinä, äitini, neljä lasta
tähän maailmaan kasvatit.
Heidän parastaan aina katsoit
sinä itsesi unohdit.

Sua kiitän, äiti-kulta,
kaikesta mitä sain sulta.

Siniorvokit, tuoksuvat ruusut
minä sulle tahdon ojentaa
ja hyvää äitienpäivää
sulle lapsesi toivottaa.
Kaija Saarijärvi, Taipalus

 

Äidille

Ruusun kauneimman muistollesi taitoin,
kristallimaljakkoon pöydälleni laitoin.
Kyyneleeni kostuttivat sen lehtiä,
muistellessani ihania yhteisiä hetkiä.

Toukokuinen taivas on kirkkaan sininen,
luonto kaunis, ilma lämpöinen.
Ohuet harsopilvet taivaan laidalla,
sielunisilmin näen sinut niiden reunalla.

Äitienpäivänä täällä luonto kukoistaa,
muistot kauniit juhlaa somistaa,
rakkautesi meille, matkaamme helpottaa,
hyvää äitienpäivää haluan toivottaa.

Pertti Korhonen, Helsinki            
 

Äitienpäivänä

Lapsuusmuistoissani, äiti
harvoin ehdit
kuten minä nyt
istumaan puutarhakeinuun
tuomipuun alle
peippoa kuuntelemaan,

sillä perheen kevät maistui
raparpereiltä, retiiseiltä,
eivätkä kesän ensimmäiset
mansikat unohdu milloinkaan,

rehellisyyteen, vastuuntuntoon
meidät kasvatit, äiti,
suoriksi kasvoimme
kuin porkkanapenkin rivit,

tästä maasta vartuimme
rinnan omenapuiden,
sitkeiksi meidät opetit, äiti,
kivipeltojen kasvatit,

ja syksyn tullen
valmiina olimme maailmalle
punaposkisina kuin kaneliomenat,

kiitos Sinulle äiti!
 

Laila Venetpalo, Leppävesi
 

Rakkaalle Äidille

Kaikki maailman kauneimmatkaan sanat eivät riitä kuvaamaan
sitä tunnetta, mitä sinusta ajattelen.
Olet elämä, josta haluan pitää kiinni.
Haluan pitkittää jokaista päivää, niin etten mistään ilman jää.

En tarvitse hetkiä lapsuudesta,
en paloja muistojen kätköistä.
Olet kaikkialla, nyt ja tässä.

Olet ovi ilolle ja syli surulle.
Olet haaveita, suuria toiveita ja kaipuuta.
Olet elämän arvoitus, missä asuu rakkaus ja kunnioitus.

Hyvyytesi saa toiset vastaamaan
omallatunnolla teoistaan.
Ketään et tuomitse vääryydellä,
näet asiat suurella sydämellä.

Kuinka onnellisia olla saammekaan,
jos edes hitusen perimääsi kannetaan.

Olet antanut rakastavan lapsuuden,
viisaan nuoruuden,
ja palkitsevan aikuisuuden.

Olemme saaneet Äidin parhaan,
Sinua ei voi kehua turhaan.
Olet luonamme ainiaan.
 

Tellu 63

Äiti

 
Äitinä oleminen on ihanaa
vaikka se välillä väsyttää.
Rajat on rakkautta totta se on,
mutta välillä olen kärsimätön.

Kun nuori ovia paukkoo
ja illalla myöhään kylillä laukkoo,
se taitoa vaatii ja kysyy
että rakkaus säilyy ja pysyy.

Voi kunpa muistaisin sen aina
että lapset ovat vain hetken
ja ne ovat vain laina.

Kohta he lähtevät pesästä pois,
voi kunpa heillä kantavat siivet ois.

Äitienpäivänä äidillä silmät aivan kostuu
kun lapset laulaa ja pienimmät tulevat äidin kaulaan.

Toivotan äideille kaikkea hyvää
ja sydämeen paljon kultajyvää.
 
Liisa
 

Äiti

Hänellä on silmälasit,
hänellä on hieman harmaita hiuksia ja kiharat.
Hänellä on elämän jättämiä ryppyjä.
Hän tuoksuu äidille.
Hänen sylinsä osaa poistaa tuhat murhetta.
Hänen äänensä on äitimäisen lempeä mutta tomera.

Hänen silmänsä ovat
ymmärtäväiset,
lempeät,
rakastavaiset,
ystävälliset mutta hieman väsyneet.

Hänen naurunsa raikaa kun hän nauraa,
sen kuuleminenkin naurattaa.

Hän osaa tehdä maailman parasta ruokaa,
onhan hänellä siitä kokemusta kerrakseen.

Tänään on hänen päivänsä loistaa ja tulla hemmotelluksi.
Tänään juhlitaan hänen kunniaksi, ei kenenkään muun.

Toivon, että minustakin tulisi samankaltainen isona.
Rakastan häntä, onhan hän minun ikioma äitini.
Amante
 

Äitienpäivänä

Oma äitini armas ja herttainen,joka elämän minulle annoit.
Pienenä minua hoivasit ja käsilläsi kannoit.
Kodin turvallisen pesän pehmoisen sinä lapsellesi laitoit,
illoin korvaani rukouksen supatit ja kukkasen käteeni taitoit.

Ohi lapsuuden ohjasit nuoruuteen mua rukouksen siivillä kannoit.
Monet huolet ja murheet varmaankin toin, ne kuitenkin anteeksi annoit.

Sinun kutrisi kultaa kimaltaa ja kasvosi rakkautta syvää.
Miten paljon sydämes sisimpään tuota mahtuu onnea hyvää.

Ei elämän murheet himmentää saa katsetta äidin oman,
sulle tahdon kukkaset ojentaa, ja huolista ikuisen loman.

Ota vastaan kiitoksein pieni tää,vielä jaksathan anteeksi antaa
Luoja uusia voimia antakoon näin kulkeissa elämän rantaa.

Tänä päivänä huolet ei painaa saa ilo nouskoon jokaiseen rintaan,
ja kiitoksen sävelet kaikukoon pitkin maailman avaraa pintaa.

Kiitos äiti siis ajasta lapsuuden,kiitos hetkistä heräävän nuoruuden,
kiitos kaikesta minkä sä mulle soit,kiitos elämästäni jonka sä loit.
 
Marja Leena Nikkari-Möykkynen
 

Äidilleni

Niin osat vaihtuvat, äiti
tuntuu kuin juuri äsken
pesit minut hellin käsin,

nyt minä talutan sinua
tuttua saunapolkua.

Ne tuhannet askeleet,
jotka vuokseni otit
nyt vasta ne
oikein ymmärrän,
kun samoja teitä tallaan.

Lukemattomat kiitokset
sanomatta jäivät
epäitsekkäät teot
palkitsematta,

sillä äidit hiipivät hiljaa pois,
kuin olisivat peitelleet nukkumaan
kylläiset lapsensa.

Laila Venetpalo, Leppävesi
 

Äiti

Oman Äidin esiliina
monet itkut kuuli
tuli apuun
nenät pyyhki,
posket kuivas huuli

Oman Äidin esiliinaan
jälkeä jäi monta
arkipäivän
kyyneleistä,
myöskin lohdutonta

Oman Äidin esiliina
muistoissa se elää
kukkaniitty
elonpelto,
kuin leivonlaulu helää

Oma Äiti rakastava
kädet yhteen liitti
kaikki lapset
kaksitoista
rukouksiin hän niitti
Taivaan Herraa kiitti

amelia

Kenen runoilijan säkeisiin sinä onnitteluissasi turvaudut? Vinkkaa muillekin!
 

Sarmuusa1
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ihanat äidit! Lue ET:n lukijoiden runoja äidille

Äiti. Kielemme kaunein sana. Sanassa elämän kaikki läheisyys ja lämpö. Ei väliä, ovatko lapsesi omia; elämältä saatuja, lainassa ovat he kaikki. Kannat heitä aikanaan, joskus he kannattelevat hauraita luitasi, ryppyistä ihoasi ja heikkoa sydäntäsi. Arvokkaintasi annoit, aikaasi, ajatuksiasi, arvojasi. Hellyyden hetkiä, lohdutuksen lauseita. Äiti. Haudallasi kaikkine kiitoksineni. Kukkani kuihtuvat, ota vastaan lapsesi aikanaan, ota vain vastaan.
Lue kommentti

Ei kannata menneeseen kurkkia

pettymyksen jyviä urkkia

heitä jyvät roskiin

älä maahan peitä

Pidä suunta eteenpäin

helpompaa on näin

nauti päivistä näistä

elämässä kypsyneistä tähkäpäistä