Tässä keväässä
Sanat on hukattu,
vierelläkuljemme , emmekä osaa kertoa pahaaoloamme.
Tai kerromme tekaistuilla nimillä.
Aurinko kurkistaa pilviverhon läpi,
maa on paikoin avoin.
Kuka kuvitteleekaan kukkien nuppujen työntyvän mullasta.
valkovuokkojen hentojen varsien värjöttelevän.
Pitäisi hymyillä, jaksaa uudistua.
Kuka kuvittelikaan pyykin lepattavan kevättuulessa,
uuden hajun tarttuvan kosteisiin lakanoihin.
En minä.
Haluaisin nukkua vain pois tämän sadan vuoden tyhjän tunteen.
Pestä pois tämän voimattomuuden.
Silti hymyilen ja kuljen pystypäin tuulessa.
Silti kerron hänelle linnunlaulusta, joutsenista jotka kaartavat taivaalla.
Tässä keväässä
koitan löytää uudelleen sanat puhumiseen.