Tätä tiet miä kuljen päiväst toiseen,
alamäk, ylämäk, alamäk, ylämäk.
Kulkiessain tuulen suhinan vain korvissain kuulen,
vastain, myötäin, vastain, myötäin.
Tiän pinta usein on liukas, eikä huopanulli pidä.
Jäät tai irtosoraa, sama se, kun tossu ei tiähen tartu.
Mutkan takana on yllätys, mutta mutta, min tiestä puuttuu mutka!
Ainoa yllätys on se, kompastunko etee vai taakke.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla