Laajalla ruohikkoisella kotitontilla
pukkasin ja lykkäsin leikkuria eilen.
Selkää sivalsi noidannuolet,
jalkoja juimi hermopinteet,
hartioita hamusi kipu ja väsymys.

Tätäkö se rakkaus on?

Silmissä hämärsi ja häilyi,
korvissa kuohui vanha veri,
hengitys huokui ja katkoi,
pelko jo pakotti rinnan alla:
jaksanko loppuun?
Kunnes syrjäsilmällä haivaitsin:
sipsutti sulottareni sorea,
kastelukannua kantoi ja hymysi,
kukkasille vettä vipusi,
katsahti kauniisti kerran tai pari
äheltävää äijäänsä kannusti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tätäkö se rakkaus on?

Helppoa on vastata tuohon,
tätä, juuri tätä se rakkaus on:
yhdessä tekemistä, yhdessä elämistä,
pieniä arjen tekoja, pieniä lemmentunnustuksia,
hetkiä, jotka tekevät arjestakin juhlapyhän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla