Olinko kadottamassa tietämättä!
jokin hävityksen aavistus- oletus
kadotustuomion olemus-ajatus!

Juoksin rappuset ylös
tasanteen tullen näin
ovi oli avoin rappuun päin.

Siitäkö sisälle astun-
kadotuksen tunnelma,
pelon aistimus läsnä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hän, varjossa - vastaan huokui-
älä vielä, älä vielä tule-
ei ole täällä, astu valoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Astun valon portaille takaisin,
kehotuksen etsintääni sain.
ollut ei siellä enää - ei vielä!

Olitko siellä kuitenkin
rakkautta odottaen haurasta,
kadotustuomion alaista.

Pelon mustaama, tuomion alainen
eilinen valo - pimeys yli pyyhkäisty.
valon rapuilta sen havitsin

tämän uuden päivän kirkkaus
valon jakautuessa jokaiseen
rakkauden vallatessa pimeää

löydän vielä etsimäni
vaan pimeä ehtiikö edelleni,
poistuin pettyneen kahle ylläni

jälkeeni katsoin apein mielin
ilmanko jää rakkauden siunausta,
pimeyteen täytyykö vain vajota?

taakseni katsoin - jäi talo keltainen
katon harja, vuoraus, palapelin kaltainen,
lähdin kuin unesta kuin huojuen

tyhjä talo - huoneet pimeten
tulevaisuuden haalistumaan kadoten
tyhjyyden oletukseen, tuomioon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla