Askeleiden alla vyöryy alamäki
sortuvaa soraa muuntuvaa maata
seuraa sileäksi tallattua ylämäkeä
Soittaa syysjärveltä kostea tuuli
säveltää luonto se taipuen nöyrtyy
siihen joka taas uudelleen tuleva
Seison kalliolla kuin silloin
siirrän katseeni lipuu se järvellä
siintää taivas järvi nousee
taivaisiin sisäistyvät yhdeksi
kuin ensikerran antautuivat
Nyt kalliolle avautuu tilani
sidoksen auetessa onkaloon
salaisen turvan valoi vapaus
näköiseni
Siellä on tietoisuuteni perustus
elämän voima kitkaa vastaa
siellä kohtaloni lukema
siellä intiutio elämästä
kokemuksien rikastama

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mien tuollaista ilolyriikkaa oppisi?

Jokainen sastuttaa!

Ladon ovet levällään,ne
makaa pahnoilla selällään
tilaa siinä haetaan,jaetaan.
Kohta ilosuihkut ilmoille
syöksyy avaruuteen anti
saastavanast' harhanäky
luulo pemopieruista
kaik, samaa paskalantaa.
Ylisillä kaik ilo raukee
elämä uuslantaan aukee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla