Sieltä jostakin on kotoisin,
minä kuin sinäkin!
"Mustassa pimeässä maassa syvällä
juuret kuin kasvilla millä tahansa"!
Arvokkain on luoduista ihminen,
arvokkaampi kuin ruoho mullan sen.
Kotikin kait jokaisella jotakin!
Harmaakin onni rakkaudesta kasvaa!
valoksi muuttuu, kuin hohtais se silloin.
Kaunis auer kun aamuun nousee
taivaalta kohoaa valoa päivään uuteen.
Joskus taas elämä ottaa ja kohtaloita jakaa.
Toisen kerran rikkaat annit jakoja takaa.
Juuret on ja missä lienee kenenkin,
löytyy ne jos kysyy järjellä aivan.
Elämä kun kaltoin kohtelee
ja näet koet vaivan semmoisen,
ota kuivaa ja talleta juuret sen
saat juurista arvon ainaisen.
Palaa haaveet kotikonnuille...
niin kultaisille kuin tahtois vaan.
En anna haaveitain pirttitontuille.
Elo kun noin juoksuttanut on takaperin
jo pakoa ja paluuta sinne mielin
Minä ihmettelen nyt täällä aivan julkisesti, miksi ei valonen runoja lueta eikä kommentoida?
Aiheen kysymykseeni antaa Määttäsen runot jotka ovat jatkuvasti esillä.
nim. toinen runoilija
Samaa soopaa sivulla
soppa senkun soseutuu,
siitä kauhaan ja kieli poskeen.
