Mikä meni mönkähän
katosi käsistä kaipaavan,
pakkanenko pahanen,
vilu vinhasti viotti,
lemmen leiskunnan lopetti,
mielessä myllersi,
vastausta vavisten,
huusi huudon hurjan,
ilmoille ihmisäänen,
päästi pulasta puristuksen,
sydämestä syvältä,
itkun ikävän ikuisen,
kaipauksen kaipaavan,
rinnallensa rakkaimman,
kaipasi kainaloon komeaan.

Suri suurella suulla,
itki itkut itkemättömät,
hytkyi hartiat hennot,
miestä mielestä millään,
saanut sanottua sanomaa,
tunteitansa tunnustaa,
ei enää ennätä,
myöhästyi, mönkään mennyt..

Tuhkasta tuuli tempasi,
pienen puisen palasen,
ilmassa iloiten ihmetteli,
syliin sitten sinkosi,
sinulle surijalle,
laavulla lämmittäjälle,
sanomani sanoisin,
loppuunpalanutko lempesi,
ei,elä enää epäile
liekkiin lempesi leimahtaa,
ahjosta ahdistuksen,
koetellusta kokemuksen,
rakkauden riemuksi räiskähtää.

Kalevalan päivänä armonvuonna 2011