Hän oli ripustanut sydämeni pyykkinarulle
kaikkien töllisteltäväksi.
Siinä se auringon valossa käpristyi ja kuihtui
ja pelkäsin sen haurastuneena varisevan maahan.
Havahdun, annanko tuon tapahtua itselleni, kysyn?
Enkä kyselemästä lakkaa, missä piileksii rohkeuteni?
En ole lahjoittanut sydäntäni pilkattavaksi,
tunteitani tuhottavaksi.
Nostan voimani ja varmuuteni esiin.
Minulla on oikeus ja velvollisuus
huolehtia itsestäni.
Suljen huolella oven raatelijain edestä
ja astun uuteen aamuun.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla