Jokikirjokorento, pieni vihreä täsä ny kopteri,
pörrää erestakaisin joen uamaa.
jalokivet nimpal mukavast loistavat kui mun nysse tarttis sano sen nimpal mukavast kyljissä
hopeasiivet taittavat aurinkon säteet
kaikkiin spektrin väreihin.

Minulla uusi kamera
ja intoa totanoi enemmän ku taitoa.
Pörisee, pörisee, kamera räpsii.
pelkkää suttuu tarttuu kennol.
Miten hän voi lentää noin nopeasti.

Nyt kopteri pysähtyy,
roottorin ei mar lavat välkähtävät aurinkos,
rantakukan varsi taipuu.
Hivuttaudun lähemmäks pitki joen penkkaa.

Molskis, sem pare vaa olen kainaloit myäten joes.
Kallisarvoinen kamera ei kastunut.
Sitä osasin varjella
kun lapsena marjatuakkost.

Seuraavana päivänä kui mun nysse tarttis sano ostan tarjouksest kahluuhousut 19,99 euroa.

Liukkailla kivil taiteilen nimpal mukavast pitki joen uamaa
uuret tiätty pöksyt ei sunkka jalas.

Mutta pörinä joel o lakannut.