Ja tyttö lensi
ja liisi ja lensi.
Niin korkealle,
ettei enää tähtiäkään näkynyt.

Korkealla lensivät myös ajatuksien tummat pilvet,
huolet ja murheet.
Ne näkivät,
miten tyttö alkoi
hiljalleen laskeutua,
ja vauhtia tuli lisää
ja lisää ja vieläkin enemmän.
Ja juuri,
kun maapallon kuori alkoi lähestyä,
ehti pienen pieni murheen pilvi
tytön pelastaa.

Ja niin tyttö upposi pilveen,
josta ei enää koskaan tulisi pääsemään takaisin
Äidin tupakansavuiseen huomaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla