Oli kesä 1974. Se tunnetusti sateinen.
Silti silloin jäi mieleen soimaan hieno ´Hasta Manana´:
"Nyt missä on kesä kaunein, tuo kesä meidän vain? ..."
Eräänä lauantaina päätimme: Lähdetään tällä kertaa kauemmaksi.
- Lapua - Kuortane - Alavus - Aulavan Kruunuhäät.

Meitä oli kaksi poikaa. Niin oli teitäkin - kaksi tyttöä.
Suloisia kuin kukkaset. Penkillä tanssisalin.
Nopea valinta: Minunko vaalea - sinunko tummempi?
Pääsimme juttusille. Saimme hyväksyntänne.
Pian tanssit päättyivät. Minne kotimatka? Peräseinäjoen suunnalle.
Auto ylilastissa. Istuit sylissäni.

Kului viikko. Jälleen suunta Aulavan Heinäkarkeloihin.
Löytyvätkö tytöt? Siellähän he jo hymyssä suin tulevatkin.
Katseet kohtasivat. Kädet hakivat toisensa.
Kuljeskelimme. Ujosti vieläkin puhelimme.
Lähekkäin Hullujussia kuuntelimme.

Lyhyt ilta lopussa. Matka ystäväsi kotiin.
Kahvit kohteliaasti isossa tuvassa tarjositte.
Sitten hellä tunne nuoresta lämmöstäsi. Ihastuin, syvästi.
Suvisen yön aamu sarasteli. Aikamme oli täyttynyt.
Pihassa vielä sanani: "Olet sinä söpö."
Siirsit kiharoitasi, loit kauneimman katseesi ja vastasit:
"Niin sinäkin."
"Hei sitten" - ilman mitään sopimisia.
Kävelit kotiisi - pois vuosikymmeniksi.

Koskaan emme enää tavanneet. Oliko syy siihen vain minussa?
Olenko silloin murhetta tuottanut?
Miksi piti käydä näin? Kohtaloonko tässäkin on uskominen?
Näitä nyt yksin itseltäni - vain itseltäni - kyselen.
Ja Sinua ikävöiden muistelen.
Yhä haluaisin Sinulle kertoa:
Olet aina ollut kaunein Kesäyön Unelmani.
Pieni, kiltti tyttöni Aulavan lavalta.

(Runo omistettu Ystävänpäivänä 2010 muistoissa rakkaana säilyneelle ystävälle.)