Ulos, ulos hengittämään

saa viima viheltää korvissa

kylmän kirpeys kasvoilleni

Sisältö jatkuu mainoksen alla

alan sulaa, lämpiän, hengitän

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vedän henkeä, syvään,

kaupunki kuin huokauksin vastaisi

Askellan rotvallin reunoja

sieraimissa vielä vastalasketun

asfaltin kirpakka haju

Suuntaan kulkuni ohi Finlausonin

On hiljainen yö, uneton ja musta

Satakunnan sillan yllä hehkuu

uudet valaisimet keltaisina

Nojaan kaiteen yli koskeen

vesi on mustaa ja kiiltävää

kuljetan mieltäni pitkin

kosken pintaa, rantoja

Ajattelen kohti Hämeensiltaa

seestyneenä kohti Pyhäjärveä

Tämä on minun yöni maailma

täysikuu valo

mustien pilvien keskellä

Kosken kohinassa on lauluni

suruja eri soinnuissa kepeästi

tämä on maailmani sen käsitän

Odotan tuon mustan pilven

 vettä valossa huuhtovan 

Vierailija

Ulos kaikesta...ulos ikävästä! 

Vähän on niitä jotka ovat arvoisia.

Vähän on heitä jotka iloitsevat.

Paljon on murheen ja katkeruuden omistajia.

Tässä kaikessa on kuitenkin se hyvä,

että sitä katkeraa mieltänne  

ette saa viimeiselle matkalle mukaanne.

Minäpä saan iloita ja olla onnellinen,

sitä ei kukaan voi  minulta riistää!

Et sinäkään!

Vierailija

Ulos kaikesta...ulos ikävästä! 

Vähän on niitä jotka ovat arvoisia.

Vähän on heitä jotka iloitsevat.

Paljon on murheen ja katkeruuden omistajia.

Tässä kaikessa on kuitenkin se hyvä,

että sitä katkeraa mieltänne  

ette saa viimeiselle matkalle mukaanne.

Minäpä saan iloita ja olla onnellinen,

sitä ei kukaan voi  minulta riistää!

Et sinäkään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla