Elämä seisoi viime yönä
vuoteeni vieressä,
herätti
sipaisten otsaani.
Se sanoi hiljaa,
ota pois tyhjät kätesi
tyhjistä taskuistasi.
Tein niin,
ja se katsoi minua
surullisena,
ei likaisiin käsiin
voi mitään antaa,
pese ne.
Yritin ja yritin,
mutta ne tulivat
vain likaisemmiksi.
Elämä kääntyi
selin minuun
ja itki katkerasti.
Minäkin itkin,
sillä käteni
olivat saastaiset.
Ja Elämä lähti
hiljaa pois
eikä puhunut mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla