On mieleni muistoja täynnä,
sieltä lähtevät vaeltamaan.
Niiden keralla vuoteeseeni
jään untani odottamaan.
Yön tuokiot lipuvat hiljaa,
kello seinällä raksuttaa
puiden rattaillaan tuntien viljaa.
Varjo varjoa tanssittaa.
Muisto jokainen silmin suljetuin
niiden ohitse vaeltaa.
Vaikka muistan sen
kaiken mennehen,
vihdoin tahtoisin nukahtaa.

Aamu aukenee avattuun ruutuun,
varjot tuulonen vie mukanaan.
Niiden tilalle seinälleni
valo auringon lankeaa.
Kun päivä ja armo uusi
yön valvojaa taas odottaa,
kannet muistojen kirjan sulkien
elän uutta ja tulevaa.
Muisto jokainen mua seuraten
aina mukana vaeltaa.
Vaikka muistan sen
kaiken mennehen,
jotain tahtoisin unohtaa.