Äänetön maa lepää sumun helmassa
Jäätävä parkaisu saa syleilyn kuolemassa
Muinainen varjo valtakunnan yllä
Ja vain kylmyydellä täytetyllä
Sydämellä on enää maailmassa sija
On edesmennyt matkailija
Saanut nähdä ikuisen maan
Vaan ei maa uskonut kumpaankaan:
Uskolliseen sydämeen
Tai valoisaan huomiseen

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla