Oli Mummoni mun, muija pieni pippuri
oli hällä mahdoton asenne.
Mahtia oli hänellä,Vaijaa ihmetellä,
vain uunin eessä oli vanhalla paikka,
aina jakkaralla hiljaa istuen,
puukollaan leivälle silavaa siirrellen.
Sanoitta oloonsa tyytyi, Mummoa kuunteli,
riitaa kun ei haastaa, kuulla tahtonut.

Kun Mummoni-pippuri iäksi lähti,
tahtoi perästä Vaijaparka päästä,
syömättä aloitti matkansa.
Surussaan vain vuoteessa makas,
sanoitta hiljaa ikävöi,
päivä päivältä kuihtui elämästä pois,
vain mummoa kaipasi, omaansa.
Nyt siellä jossakin, ovatko
yhdessä, sitä tietää en voi.
Mutta, riitaa kun kuulen,
heitä kahta aina muistan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla