Miksi katsot aina salaa,
mikset rohkeasti tuu vain ja halaa.
Mikset tartu kädestäni,
ja tunnusta: olet ystäväni.
En tiedä mitä saisin,
jos sinua rohkaistaisiin.
Olisitko alati vain ohi menossa,
pää pystyssä ryhti takakenossa.
En tiedä miten missä,
voitaisiin olla tekemisissä.
Missä voitais tutustua,
kun et katso edes kohti mua.
Vaistonvarassa, harhassa,
kuljen kuin ruusutarhassa,
jossa nuppuja on, kukat aukee vain ei,
tunnen, eri polkusi sinut liian kauaks kai vei.
Mikä kääntäisi pääsi,
sulattais sydänjääsi?
Kuiskaan: päästä minut lähellesi,
ota, itsellesi.
Sinua kiitän arviostasi, minä joka sitä pyysin ja sinä kuuliaisesti teit. Kiitos! elsi