Olisiko minun parempi yksin?
Vai muilla ilman minua?
Jos teen väärin, kumoanko oikeuteni olemiseen?
Jos ajattelen väärin, kumoanko oikeuteni puhumiseen?
Vai tuomittaisiinko minut vaikka olisin hiljaa?

Syyttävät sormet ottaisivat väärät aatteeni
Omikseen ja tuomitsevat minut.
Kuolisin marttyyrina...
Omien oppilasteni kivittämänä.

Vain minä sanon sen, mitä nämä idiootit eivät tahdo nähdä tai kuulla.
Siitä minua syytetään.
Minut tuomitaan todellisuudesta.

Verho todellisuuden peitteenä putoaa.
Se sulaa kuin lumi ojan pientareella,
joka on armoitetusti peittänyt kaljapullot ja koiranpaskan.

Tosiasioita ei käy kiistäminen...
Vain hankkiutumalla koirista eroon,
loppuu paskan kertyminen ojanpieliin.