Lapsena, hyvin kauan sitten,
Karppasen maitolaiturilla,
Pieksämäentien pientareella,
istuksin yksin ja haaveilin:
Valkoinen Mercedes - My White Lady,
samanmoisen, mikä ohi porhalsi
maalaiskirkonkylän suuntaan,
minä, mierolainen haluaisin -
sen ratissa kuin herra ajelisin
vielä jonain päivänä minä itse.
Vaarina vapisevana nyt, jolla
naama on kuin Norjan rannikko,
aitan varjoisalla kongilla
istuksin yksin ja hymähtelen:
Valkoinen Mercedes - My White Lady,
vuottelee pihasaunan päädyssä,
lupailee maailmalle vaarin viedä.
Sinnepä sinne, kotikonnuille -
lapsuuden leikkipaikoille ajelen
vielä jonain päivänä minä itse.
a harmillista ettei aikaa saa kuriin - menee vaan menojaanKuka Eiffeliä kaipaisi, jos saa katsella kaus järvien ja metsien taa Hankamäen harjalta...
Villiintynyttä leppäpusikkoa siellä nykysin on. Nyt eletään vuotta 2014
Silloin tietää vanhenneensa kun huomaa lapsuuden polkunsa metsittyneen, eilinen on eilinen ei sille mitään voi.
Kuka Eiffeliä kaipaisi, jos saa katsella kaus järvien ja metsien taa Hankamäen harjalta...
Villiintynyttä leppäpusikkoa siellä nykysin on. Nyt eletään vuotta 2014
Silloin tietää vanhenneensa kun huomaa lapsuuden polkunsa metsittyneen, eilinen on eilinen ei sille mitään voi.