Lapsena, kauan sitten,
Karppasen maitolaiturilla,
Pieksämäentien laitamilla,
istuksin ja haaveilin:
valkoinen Mersu,
samanmoinen mikä ohi porhalsi
kirkonkylän suuntaan,
sellaisen haluan,
ja sen ratissa ajelen
vielä jonain päivänä minä itse.

Vaarina vapisevana nyt,
naamakin kuin Norjan rannikko,
aitan kongilla istuksin ja imehtelen:
valkoinen Mersu
pihasaunan varjossa odottaa,
maailmalle lupaa viedä,
Hankasalmen suuntaan,
lapsuuden leikkipaikoille ajelen
vielä jonain päivänä minä itse.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla