Pientä valoa tunnelin päässä
vaikka kevätaurinko ahdistaa.
Surun tummien pilvien takaa
ei tahdo kevään kirkkautta kestää.

Kuljeta aika,tunteita tuskan,
muistot jätä,surua himmennä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaunis on Anin runo ja niin on tuo Valonekin nätin ilo runon kirjoittanut Eli kyllä nuo surut ja ilot kaikkineensa elämään kuuluu Niin myös tänne runoihinkin

Suomalainen melngoolinen luonne avautuu ehkä herkemmin vain surussa - ilon isoille saappaille ei uskalleta sukeltaa kateuden pelossa...suomalainen on kade vaikken itse sitä onneksi tunnekaan.

Elämään kuuluu niin ilo kuin suru . näin se mennenee. Hyvä että kirjoittaminen on apuna tunteissa -ihana asia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla