Hellät silmäni
kehoasi kiertää
aamukahvipöydässä usein
kun paikallissanomiin uppoudut
ja lukulasiesi läpi tihrustat.

Vuodet vuolivat
kasvoihimme merkkinsä,
pelto-ojista tuli vuonoja,
ehkä liiankin varhain.

Nyt kahvikupponen väpäjää
nakkisissa sormissani,
unohtelen sinulle sanoa:
rakastan sinua, rakastan.
Teoissani sen näet kuitenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vanha vonkaaja
olen ja haluankin olla
kun elämän ovaalilla
loppusuora jo aueta alkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Harvemmin on enää voimaa
sinua hellitellä niin hyvin
jotta monia päiviä ilosi
rakkaudesta liikkeissäsi läikkyisi.

Tyydythän siis siihen,
että aamukahvipöydässä ainakin
hellät silmäni
kehoasi kiertää...

Rakkaus, olipa se fyysistä tai henkistä, tai niiden yhdistelmää, on aina kaunista, ainakin silloin kun se on aitoa, ei rakkautta rakastamisen vuoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla