Ennen vauvoja kärryssä työnnettiin,
sairaalan käytävällä.
Siten he huoneisiin lykättiin,
luo omien äitiensä.
Oli numerolaput kaikilla
ja äidit muistivat sen.
Näin jokainen emo huoneessa,
sai oman pienokaisen.
Oli vauvat kääritty kapaloon,
vain kasvot näkyivät heistä.
He kärryssä olivat vierekkäin -
oman tunnisti jokainen meistä.
Tänä päivänä vauvan viereen saa,
jo ensi hetkestä saakka.
Saa hoitaa ja ruokkia ajallaan,
eikä kello ole taakka.
Näin ovat ajat muuttuneet
ja äidit tietävät sen:
Ensi kosketus omaan lapsoseen,
luo ikuisen rakkauden.