Syvältä muistoja luotaan
löytääkseni, ammentaakseni
ajatuksen aamusta lapsuuden.
Rauha sunnuntaiaamun
me pinnasängyssä vieretysten
sinä pikku-veljeni ja minä,
lähellä toisiamme turvassa.
Aika meitä kasvatti!
Muuttui arvot elämässä,
vaihtuivat ajatukset.
Tummana kasvoi varjo,
asetti elo ansojaan;
meidät erotti,
piti sinut otteessa omanaan,
liian aikaisin purteensa astuit!
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Niin komea, ainoa veljeni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
