Pois puhaltaisin pahat muistot.
Ahdistuksen lapsuuden,
veljesi pullojen piilotuksen,
häiriköinnin,
pelon ja häpeän.

Selittäisin kaiken parhainpäin.
Muokkaisin murheet iloksi.
Jos voisin,sen tekisin.

Häpeä on piirtänyt syviä uria sieluusi herkkään.
Voisinpa hioa ne, kuin vesi hioo kalliota.
Hitaasti, mutta varmasti.
Ja näkisin sileän kallion.
Mutta vielä,
lapsuus on kuin rannaton meri.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla