Vesipisaroiden leikki ikkunassani, katseeni vangitsee. Puhaltaa tuuli, sen korvani kuuli.
Pilvet mustanharmaat, vauhdilla kiitää ohi. Ajatukseni vain paikallaan mataa, mikään ei nyt minua lataa. Silmissä kosteaa. Itsesääliä, ikävää. Mikä mieltä painaa? Elämän kurjuus, kaiken tämän kokemani hurjuus. Mieltä riipii, hiljaa luokseni hiipii. Miksi annan sille vallan. Se vain tulee, ehkä väistyy tai jää mielen sopukoihin, noihin, joista sen pois haluan. Nyt taas lopetan, itseäni opetan, uuteen aamuun, en surun kaapuun. Vesipisaroiden leikki oli kasvoillani hetken, nyt seuraa vain uusi jakso, elämäni meikki uudistuu, myrskyn jälkeen. Elämää eheämpänä. Yhdyn vesipisaroiden leikkiin.