Kasvattikodista kylätietä

valtamaantien varteen -

sitä se oli, tuskien tieni,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

elämäni Via Dolorosa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jäi jälkeeni onkimakivi,

jäi rantapolulle kanto, se,

johon lapsena varpaani iskin.

Jok´ikinen yö unessa uusin

tuon matkan maantien varteen,

sitä se oli, tuskien tieni,

elämäni Via Dolorosa.

Yhä sinua ikävöin, onkimakivi,

ja sinuakin, kirottu kanto, se,

johon lapsena varpaani iskin.

 

Mietin mitä hyvää lapsuudesta kertoisin.

En voi kertoa ahdistuksesta,

en pelkoa juopuneen rettelöinnistä.

Yhden huoneen mökkipahasta,

huolten pursuessa ovesta,ikkunoista.

Häpeä,suurempi kuin totuus.

Siipirikko sisko,

juopuneet veljet,

kaikki samassa sadussa.

Samassa tuvassa,

uppoavassa laivassa.

Minä pelastuin.

Vai, enkö sittenkään ?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla