Hiekkapolkua hiljalleen
puutarhassani kuljen.
Kuin ihmettä etsien
katseeni tähyilee.

Laidassa puutarhapolun
vierellä kiven sen,
jonka päällä kesällä istui
pupu pienoinen.

Silmäni jotain havaitsee,
niitä hieraisen:
Yksinäinen orvokki
alla taivaan tammikuisen!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pienen pieni keltainen
kylmästä väreillen.
talvensäätä uhmaten
aukesi terälehdet sen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lumettoman talven
tylsään harmauteen
Orvokki tähtisilmä
toi ilon ihmiseen.

Kaunis, herkkä runo toi hyviä muistoja mieleeni. Talvea odotettiin luontokin aivan sekaisin meni. Nyt on jo talvi ja kohtahan sitä jo kevättä alkaa odotella

Sisältö jatkuu mainoksen alla