Nyt viljapelto lainehtii,
niin kuin järven aallot.
Se vaaleana välkehtii,
kuin suuren meren aallot.

Jo aurinko luo säteitään
ja viljapellon kultaa.
Sen suloisuutta valahtaa,
pellon mustaan multaan.

On täyteläiset tähkäpäät,
ne alas maahan vaipuu.
Kun tuuli niihin koskettaa,
niin laihot alas taipuu.

Pian vilja talteen korjataan
ja leikkuumies jo saapuu.
Laarit täyttyy konsanaan,
kun uusi sato saadaan.

Kiitos täyttää leikkaajan,
kun korjuuaika koittaa.
On sato, lahja taivahan,
se kaiken vaivan voittaa!