Koski musta kuohuu kohisten,
vesi tumma virtaa vilisten,
kimaltavat kivet ajan virran,
kuin muistot kultaiset.
Aurinko matkaa tumman joen yli,
kuin kultainen ajatus.
Jokainen kivi musta,
vuorollaan välkehtii kauneinta olemustaan.
Kaamosajan yö on sysimusta,
keväällä sitä ei enää kukaan muista.
Nyt laulaa linnut, lämpö ja valo
helpottavat kolotusta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla