Sormet nyrkkiin voimalla,
kynnet kämmenpohjiin
kuin tikarien pistot,
kipu kipunoi vihassa
joka lihaksissa puristi,
kurkkunsa paksu ahdas,
tuskin hän saa hengitettyä.
Oli hänen maailmansa
kääntynyt ylösalaisin
oli hän vihaansa pakahtumassa,
mielensä jyskytti kostoa.

Kun, hän sai nyrkkinsä avattua
soljui hänen olemukseensa
uusi vapauden ulottuvuus,
suloinen ymmärrys valtasi,
noin vain haihtui viha,
ojentunein sormin.

Kämmenet avoimina ei
lyömään ei vihaan, vaan
vapaana koskettamaan,
sydämellä rakastamaan.
On vihan yli annettu anteeksi.

Voimasta suuremman
antoi hän anteeksi,
palautui sielullensa rauha,
kuin uudelle tasolle
luonnostaan asettuen.
Voittajan on helppo hymyillä!