Hän istuu huoneessa yksinään
ja katsoo ulos ikkunasta.
On ilta ja hieman jo hämärää,
valot syttyivät äsken vasta.

Ovat lapset kotoa lähteneet,
he ovat jo omillansa.
Näin vanhuksen ovat jättäneet,
omaan huoneeseen yksinänsä.

Hän joka päivä odottaa,
että joku tulisi luokseen.
Usein vain turhaan vartoaa,
mutta rakkauden tuntee vuokseen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lapset kaikki kaukana asustaa,
on heillä niin kiireinen tahti.
Oma elämä voimia rasittaa,
se on tämän ajan mahti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ilta jo alkaa hämärtää,
joku pihalla astelee juuri.
Tuleeko joku nyt tervehtimään -
siitä ilo olisi suuri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla