Kohtalolla leikkii...sydämillä arpoo
yön painajaisten arpajaiset
Kuutiossa kuusi puolta...
kultaisilla kulmitettu
Heitäppä arpaa...sinä viitakas mies...
älä kynsiä syö...on pitkä yö
Aika on louhia uutta multaa...ja kastella kiviä
kouria santaa...ja kuin lehmän lantaa
on kaukainen maa
Unta voi nähdä...unta voi kuulla
unessa voi puhua toisenkin suulla
ja nauttia repaleista rievuista
Kastiketta voit kattilasta kauhalla kaapia...
mutta ei voi pyllyään raapia
sitä ennen tai jälkeen...
mutta jos mantelin löytää ja oikeaa pöytään
askeleesi johtaa... silloin hampaasi hohtaa
Seinään älä kuutiota kuitenkaan heitä...
se voi ikkunaan osua ja jos täynnä on sisua
voi raivon valtaan joutua...
eikä silloin voi pelissä voittoa saada...
jos ei viilipyttynä toisia kaada
Ja välillä huikkaa huulten lomasta...
onnensa nojasta: hei, heitäppä taas noppaa
se kohta kalloos koppaa... ja pöydälle kun hyppäät
on tasapeli taas
