Kohtalolla leikkii...sydämillä arpoo
yön painajaisten arpajaiset

Kuutiossa kuusi puolta...
kultaisilla kulmitettu

Heitäppä arpaa...sinä viitakas mies...
älä kynsiä syö...on pitkä yö

Aika on louhia uutta multaa...ja kastella kiviä
kouria santaa...ja kuin lehmän lantaa
on kaukainen maa

Unta voi nähdä...unta voi kuulla
unessa voi puhua toisenkin suulla
ja nauttia repaleista rievuista

Kastiketta voit kattilasta kauhalla kaapia...
mutta ei voi pyllyään raapia

sitä ennen tai jälkeen...
mutta jos mantelin löytää ja oikeaa pöytään
askeleesi johtaa... silloin hampaasi hohtaa

Seinään älä kuutiota kuitenkaan heitä...
se voi ikkunaan osua ja jos täynnä on sisua

voi raivon valtaan joutua...
eikä silloin voi pelissä voittoa saada...
jos ei viilipyttynä toisia kaada

Ja välillä huikkaa huulten lomasta...
onnensa nojasta: hei, heitäppä taas noppaa

se kohta kalloos koppaa... ja pöydälle kun hyppäät
on tasapeli taas